Yhdeksän kuukauden pitkä odotus huipentuu synnytykseen, joka on suuri urakka niin äidille kuin vauvallekin. Synnytykseen liittyy usein jännitystä, pelkoa ja loppuvaiheessa suurta kipuakin, mutta kun oma lapsi on vihdoin sylissä niin tunne on sanoin kuvaamaton.
Synnytyksen alkaminen
Yleensä synnytykset alkavat supistuksilla. Ennen "oikeita" synnytyssupistuksia äidillä saattaa olla ns. harjoitussupistuksia jo useita viikkoja ennen varsinaisen synnytyksen alkamista. Siksi varsinkin ensisynnyttäjän saattaa olla vaikeaa tietää mitkä supistukset ovat oikeita synnytykseen johtavia supistuksia ja milloin kyseessä on "väärä hälytys".
Ns. ennakoivat supistukset eli harjoitussupistukset ovat epäsäännöllisiä ja tuntuvat lähinnä vatsan kovettumisena ja kiristymisenä. Harjoitussupistukset eivät tihene, eivätkä voimistu vaan ne saattavat loppua omia aikojaan esim. asentoa vaihtamalla tai syömällä ja juomalla jotain pientä.
Varsinaiset synnytyssupistuksetkin ovat aluksi epäsäännöllisiä ja ne voivat tuntua vatsan kovettumisena ja kiristymisenä ja muistuttaa kuukautiskipujen kaltaista kipua. Oikeat synnytyssupistukset kuitenkin etenevät niin että kohdunsuun avautuessa kohdun supistelu voimistuu, kipu lisääntyy ja muuttuu voimakkaammaksi. Tällöin supistusten kesto kasvaa ja supistukset muuttuvat tiheimmiksi. Supistusten muuttuessa voimakkaammiksi myös kivun alue laajenee ja kipu säteilee yleensä myös selkään ja reisiin asti. Voimakkaampiin supistuksiin saattaa myös liittyä limaista, hieman veristä vuotoa jota ei tule harjoitussupistusten yhteydessä.
Ensisynnyttäjää neuvotaan lähtemään sairaalaan kun supistukset tulevat alle 10 minuutin välein ja ovat säännöllisiä, napakoita, kivuliaita, poltonomaisia eikä niiden kanssa enää pärjää kotona. Epäselvissä tilanteissa voi soittaa omaan synnytyssairaalaan ja neuvotella tilanteesta yhdessä kätilön kanssa. Liian viimetippaankaan ei kannata sairaalaan lähtöä lykätä stressin välttämiseksi ja myös matkalle on varattava aikaa jos sairaalaan on pitkä matka.
Toisinaan synnytys saattaa käynnistyä lapsivedenmenolla jo ennen varsinaisten synnytyssupistusten alkamista. Silloin kalvoihin jonka sisällä vauva on, tulee reikä ja lapsivettä pääsee silloin valumaan. Lapsivettä ei voi pidättää vaan lapsivettä saattaa tihkua vähitellen tai sitten se voi lorahtaa kerralla ulos. Lapsivesi on normaalisti kirkkaan väristä ja se tuoksuu makealle. Lapsiveden mennessä on hyvä ottaa yhteyttä sairaalaan vaikka varsinaisia supistuksia ei vielä olisikaan sillä suurimmalla osalla äideistä synnytys käynnistyy vuorokauden kuluessa lapsivedenmenosta.
Lapsivesi voi olla joskus väriltään vihreää, joka on merkki siitä että siihen on sekoittunut vauvan ulostetta. Silloin on otettava heti yhteys lääkäriin.
Yliaikaisuus ja synnytyksen käynnistäminen
Moni äiti odottaa synnytykseen lähtöä lasketun ajan tienoilla ja lasketun ajan ylimenevät päivät saattavat tuntua äidistä todella pitkiltä ja silloin kysytään myös äidiltä kärsivällisyyttä. Kun päiviä menee yli lasketun ajan, saattaa äidin huoli vauvan voinnista kasvaa ja omakin olotila saattaa tuntua ahdistavalta. Silti kannattaa kärsivällisesti odottaa että synnytys alkaisi luonnollisesti.
Joskus äiti saattaa yrittää nopeuttaa synnytyksen alkamista kotikonstein. Netistäkin löytyy monenlaisia vinkkejä synnytyksen käynnistämiseksi, mutta epätoivoisellakin hetkellä kannattaa miettiä mikä on järkevää ja turvallista. Kolmen S:n yhdistelmä eli "sauna-siivous-seksi" lienee kokeiltu yhdistelmä, mutta sekään ei välttämättä johda toivottuun tulokseen. Seksi on tietysti luonnollinen keino yrittää edistää synnytystä, sillä siemennesteessä on prostaglandiinia, joka auttaa kypsyttämään kohdunkaulaa ja toisaalta orgasmi vapauttaa naisen elimistössä oksitosiinia, joka saa kohdun supistelemaan.
Jos synnytys ei ole käynnistynyt 10 päivää yli lasketun ajan, äiti saa kontrolliajan äitiyspoliklinikalle tai synnytyssairaalaan jossa tarkistetaan mm. vanhenevan istukan toiminta, vauvan hapensaanti ja lapsiveden määrä. Myös vauvan sydänäänet tutkitaan ja vauvan paino arvioidaan ultraäänen avulla. Tutkimuksessa tarkastetaan myös äidin kohdunsuun kypsyystilanne, jonka perusteella voidaan mahdollisesti suunnitella tulevaa synnytystä. Jos kohdunsuu on kypsynyt synnytys voidaan käynnistää esim. puhkaisemalla kalvot ja epäkypsää kohdunsuuta voidaan kypsyttää prostaglandiini - nimisen hormonin avulla.
Jos vauvalla ja äidillä on kaikki hyvin, useimmissa synnytyssairaaloissa odotetaan tasan kaksi viikkoa yli lasketun ajan ennenkuin synnytys käynnistetään.
Synnytyspelko
Tuleva synnytys aiheuttaa äidissä usein jännitystä ja myös pelkoa. Ensisynnyttäjällä ei ole aikaisempaa kokemusta synnyksestä ja niinpä siihen saattaa liittyä monenlaisia pelkoja mm. kipuun ja synnystapaan liittyen. Usein pelon taustalla on se, että äiti ei tiedä mitä synnytyksessä tulee tapahtumaan eikä hän voi itse kontrolloida synnytystä. Uudelleensynnyttäjä tietää enemmän synnytyksestä, mutta toisaalta jokainen synnytys on erilainen ja ongelmat aikaisemmissa synnytyksissä saattavat lisätä synnytypelkoa.
Varmaan jokaisella äidillä on ainakin pieni huoli tulevasta synnytyksestä, mutta varsinaisesta synnytyspelosta puhutaan sillon, kun pelko haittaa normaalia elämää. Synnytykseen liittyvä pelko kannattaa ottaa neuvolassa puheeksi jo hyvissä ajoin, jotta raskaus ja synnytys sujuisi rauhallisimmin mielin. Synnytyspelosta kärsivä äiti voi saada neuvolasta lähetteen synnytyspelkopoliklinikalle, jossa äiti voi purkaa pelkoaan mm. keskustelemalla lääkärin tai kätilön kanssa. Synnytyspelosta kärsiville on perustettu myös omia tukiryhmiä, joissa vanhemmat saavat tietoa ja tukea synnytykseen liittyen.
Synnytyksen vaiheet
Synnytys jaetaan kolmeen vaiheeseen, jotka ovat avautumisvaihe, ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe.
Avautumisvaihe
Avautumisvaiheen alussa eli ns. latenssivaiheessa kohtu supistelee säännöllisesti ja kohdunsuu alkaa avautumaan. Alkuvaiheessa supistukset eivät yleensä ole kovin voimakkaita eikä pitkäkestoisia. Supistukset kestävät tässä vaiheessa usein vähemmän kuin 30 sekuntia ja ne tulevat noin 5- 20 minuutin välein. Alkuvaiheessa kannattaa yrittää vielä levätä mahdollisuuksien mukaan ja kerätä voimia tulevaan synnytykseen. Kivun kokeminen on tässäkin vaiheessa yksilöllistä. Toisilla äideillä kipu voi olla jo sen verran kovaa että paikallaan oleminen on hankalaa. Silloin voi yrittää lievittää kipua liikkumalla ja vaihtelemalla erilaisia asentoja. Avautumisvaiheen alkuvaihe kestää siihen saakka kunnes kohdunkaula on hävinnyt ja kohdunsuu on avautunut noin 3 - 4 cm asti.
Avautumisvaiheen aktiivisessa vaiheessa supistukset voimistuvat ja niiden kesto pitenee. Supistuksia saattaa tulla useampia 10 minuutin aikana ja ne saattavat kestää 45-90 sekuntia. Supistusten väliset ajat saattavat olla täysin kivuttomia. Supistukset ovat sen verran kipeitä että moni äiti on tässä vaiheessa jo synnytyssairaalassa ja mahdollisesti jo synnytyssalissa.
Synnytyssalista löytyy yleensä amme, suihku, terapiapalloja, kiikkutuoli, viljapusseja ym. joiden avulla voi lievittää avautumisvaiheen kipua lääkkeettömästi. Moni äiti käyttää avautumisvaiheessa ammetta tai suihkua, sillä lämmin vesi rentouttaa ja rauhoittaa ja auttaa sitä kautta sietämään kipua paremmin. Hierominen sekä lämmitetyt viljapussit ovat myös hyviä luontaisia keinoja helpottaa kipua ja jännitystä. Avautumisvaiheessa voi myös kokeilla erilaisia asentoja terapiapallon päällä istumalla ja keinuttelemalla supistusten aikana. Liikkuminen ja pystyasennossa oleminen helpottavat kipua ja myös nopeuttavat synnytystä.
Avautumisvaiheen alkuvaiheessa lääkkeellisiä kivunlievitysmenetelmiä ovat mm. ilokaasu, lihakseen pistettävät kipulääkkeet sekä kohdun kaulakanavan puudutus. Tehokkaimmat kivunlievitysmenetelmät ovat epiduraali- ja spinaalipuudutus, jotka molemmat poistavat voimakkaimmatkin synnytyskivut tehokkaasti.
Tarkemmin synnytyskivusta sekä avautumisvaiheen lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä voit lukea Terve.fi - sivustolta.
Avautumisvaiheen aktiivisessa vaiheessa, kohdunsuun ollessa 8- 10 cm auki kivut ovat voimakkaimmillaan. Tämä kohta on monella äidillä kaikista hankalin vaihe, sillä kivut ovat kovat ja toisaalta voimat alkavat olla jo tässä vaiheessa vähissä. Toisaalta ajatus siitä että vauva syntyy ihan pian auttaa äitiä vielä jaksamaan loppurutistuksen!
Ponnistusvaihe
Kun kohdunsuu on täysin auki, kätilö tarvittaessa auttaa äidin sopivaan synnytysasentoon ja antaa ohjeet ponnistamisen aloittamiseksi. Äiti ponnistaa aktiivisesti aina supistusten aikana, ja kerää niiden välissä voimia uuteen ponnistukseen. Kun vauvan pää on syntynyt, lapsi syntyy yleensä seuraavalla ponnistuksella kätilön avustamana. Uudelleensynnyttäjillä ponnistuvaiheeseen saattaa kulua vain muutamia minuutteja, ensisynnyttäjillä siihen saattaa mennä kaksikin tuntia. Kelloa on kuitenkaan turha seurata kovin tarkkaan, sillä jokainen äiti synnyttää omaan tahtiin ja omien voimien mukaisesti.
Jälkeisvaihe
Jälkeisvaihe ei vaadi enää äidiltä ponnisteluja vaan suurin kipu lakkaa yleensä heti vauvan syntymän jälkeen. Lapsen synnyttyä kätilö antaa äidille kohtua supistavaa lääkettä, jotta myös istukka saadaan syntymään. Jälkeisvaiheessa ommellaan mahdolliset välilihan repeämät ja episiotomia. Episiotomia tarkoittaa välilihanleikkausta ja se joudutaan joskus tekemään jos esimerkiksi vauva kärsii hapenpuutteesta ja hänet on saatava mahdollisimman pian syntymään.
Repeämät ja tikit kuulostavat tietysti melko epämiellyttäville asioille, mutta tosi on että useimmille äideille vauvan syntymä on niin huikea ja onnellinen kokemus että edellämainitut asiat eivät kovin isoilta murheilta silloin tunnu. Normaalitilanteessa äiti saa vauvan syliin heti syntymän jälkeen, ja yleensä siinä vaiheessa unohtuu suuretkin kipukokemukset.
Vinkkejä isälle synnytykseen
- Kannattaa osallistua synnytysvalmennukseen ennen synnytystä niin tietää etukäteen mitä synnytyssalissa tulee tapahtumaan.
- Äidin kanssa kannattaa keskustella jo ennen synnytystä millaista tukea hän synnytyksessä kaipaa. Jo isän läsnäolo synnytyksessä on äidille iso asia, mutta isä voi myös tehdä paljon muitakin asioita, mm. hieroa äitiä, tarkkailla sikiön sydänkäyrää, lämmitellä jyväpussia ja kannustaa äitiä!
- Synnytykseen kannattaa pakata evästä mukaan! Henkisten voimavarojen lisäksi tarvitaan syömistäkin, sillä varsinkin ensisynnytykset saattavat venyä hyvinkin pitkiksi.
- Synnytyssalissa saattaa tulla tiukkojakin tilanteita, mutta pitää yrittää pysyä rauhallisena :-)
- Kotiin kannattaa varata jotain hyvää syömistä kun äiti ja vauva saapuu kotiin.
Liikunta synnytyksen jälkeen
Raskaus ja synnytys muuttaa kehoa monella tapaa ja synnytyksestä toipumiselle täytyy varata aikaa. Vaikka synnytyksen jälkeen saattaisi tuntua siltä että nyt pitää päästä äkkiä hyvään kuntoon niin liikunnan aloittamisen kanssa kannattaa edetä maltillisesti.
Varsinaiselle laihduttamiselle synnytyksen jälkeen ei ole tarvetta, vaan terveellinen ruokavalio ja kevyt liikunta huolehtivat siitä että paino alkaa laskemaan. Myös imetys edesauttaa painon pudottamista.
Kevyen liikunnan voi aloittaa synnytyksen jälkeen heti kun oma vointi sen sallii. Päivittäinen vaunulenkki vauvan kanssa on hyvä liikunnan aloitusmuoto sillä se kohottaa äidin kuntoa ja ulkona käynti tuo myös piristystä ja vaihtelua päivään. Kunnon parantuessa voi rauhallisesti aloittaa tekemään erilaisia lihaskuntoharjoituksia, sillä etenkin vatsa-ja selkälihakset kaipaavat harjoitusta raskausajan jälkeen.
Lantionpohjalihasten harjoittelu kannattaa aloittaa heti synnytyksen jälkeen, koska se ehkäisee mahdollisia virtsankarkailuoireita. Tenan sivuilta löydät tehokkaat ohjeet lantionpohjan lihasten harjoittamiseen.
Raskas, laihdutukseen tähtäävä liikunta ei ole suositeltavaa heti synnytyksen jälkeen, vaan rajumpia lajeja kuten juoksua, aerobicia sekä muita hyppyjä ja äkkinäisiä liikkeitä sisältäviä urheilulajeja tulisi välttää kunnes lantionpohjan lihakset ovat vahvistuneet riittävästi. Aluksi tutut ja turvalliset liikuntamuodot kuten venyttely, kävely, juoksu, pilates sekä hiihto ovat hyviä liikuntamuotoja.